Jaa-a... siitä olikin aikaa kun viimeksi kirjoittelin tänne. Loska on sulannut pois ja puiden lehdet ovat taas kasvaneet, ja kevätaurinko lämmittää mukavasti. Koulustakaan ei ole enää paljon jäljellä =). Olen onnistunut hankkimaan itselleni polkupyörän, ja käyn melkein joka päivä pyöräilemässä useita tunteja putkeen.
Ei tässä muuta tällä kertaa, hyvät päivänjatkot! o/

Rakkaan menettäminen ei ole koskaan helppoa, saatikka mukavaa. Mutta jokainen kokee tuon kamalan kokemuksen ainakin kerran elämässään. Henkilö, jota todella rakastin, oli mielestäni niin täydellinen. Niin kaunis, ja niin ihana. Ollessani hänen seurassaan olin iloisempi kuin pikkulapsi jouluaattona suuren lahjavuoren juurella, kaikki oli niin hyvin...
Joka kerta nähdessäni hänen hymyilevän, sydämeni leimahti tuleen. Ja kun hän sitten suukotti minua, maailma pysähtyi. Katseemme kohtasivat, hymyilimme, hetki tuntui ikuisuudelta. Se hetki oli onnellisin hetkeni tässä elämässä.

"So close, yet so far away.."

Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Paha voi olla ikuista, mutta hyvä loppuu aina, ja vaikka hyvä kestäisi vuosia, loppuu se silti joskus...

Hänen kanssaan olisin mieluisasti viettänyt hyviä aikoja, mutta paikkakuntamme etäisyydet tulivat esteeksi. Hän kaipasi läheisyyttä, ja etsi itselleen jonkun, jonka kanssa olla yhdessä, lähellä toisiaan. Joten en voinut muuta kuin hyväksyä hänen tekonsa.

Mutta kuitenkin, sovimme asiat ja olemme hyviä ystäviä. Olemme vielä nuoria, ja kukaties, ehkä polkumme kohtaavat jälleen joskus harmaassa tulevaisuudessa. Aika näyttää...


(Palvelun hinta on  2,95€/min + ppm.)